Koulutus ja epäonnistuminen

Kirja pöydällä
05.12.2017

Koulutus ja epäonnistuminen

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!


Perustan tämänkertaisen juttuni kahteen eri julkaisuun. Ensimmäisenä pieni ote Bruce Oreckin sanoista:

”Epäonnistuminen on käsitteenä ymmärretty Suomessa täysin väärin. Tämä maa pyörii oppimisen ja korkeatasoisen koulutuksen ympärillä. Miten on mahdollista, että ymmärrätte tämän asian niin väärin?” – Bruce Oreck ”Te suomalaiset ymmärrätte epäonnistumisen täysin väärin

Heti perään OAJ:n julkaisemasta jutusta faktaa opetuksen nykytilasta:

”– Lisäksi tiedämme, että 60 prosenttia nuorista valmistuu nyt ammattiin, jota ei enää tulevaisuudessa ole. Nuorella on työuransa aikana keskimäärin 17 työnantajaa, ja hän vaihtaa alaa työuransa aikana keskimäärin viidesti.

 – Koulutukseen ja varhaiskasvatukseen osallistumista ja koulutustasoa on nostettava määrätietoisesti. 25–34-vuotiaiden ikäluokissa on yllättäen selvästi vähemmän korkea-asteen tutkinnon suorittaneita kuin 35–44-vuotiaiden ikäluokassa. Tältäkin osin Suomen kehitys poikkeaa kilpailijamaista.

Samalla työelämän muutos on ennennäkemättömän nopeaa. – Robotiikka, tietotekniikka ja automatiikka syrjäyttävät ihmistyötä, mutta myös uusia työtehtäviä syntyy palveluihin ja asiantuntija-ammatteihin. Rakennemuutos koskee tällä kertaa myös valkokaulustyötä, ei vain tuotannollista henkilöstöä, Luukkainen huomauttaa.” – Koulutus suuren murroksen edessä, OAJ

Itse aloitin amk opintoni vuonna 2005 tietotekniikan alalla. Muistan hyvin, kun ensimmäisenä päivänä kerrottiin synkkää faktaa tulevaisuudesta: ”Teille tuskin on töitä tällä alalla, kun valmistutte.” Näillä sanoilla oli sitten hyvä mieli aloittaa opinnot. No tarkennan sen verran, että tuolloin kyse oli elektroniikan insinöörin tutkinnosta ja sehän piti paikkansa. Ei elektroniikan insseille töitä hirveästi Suomessa enää silloin ollut. Ohjelmistotekniikka sen sijaan olisi silloin ollut parempi valinta. Noh, valmistuin sitten siihen 2009 jälkeiseen pörssiromahduksen maailmaan. Piti keksiä, kuinka kehittäisin itseäni ja päädyin myyntihommiin. Nykyisessä työssäni pystyn hyvin yhdistämään nämä kaksi – myynnin ja teknisen osaamisen.

Oppilaitoksia johdetaan byrokratialla, joka on aina hidasta ja hieman vanhanaikaista. Ne päätökset, jotka tehtiin 4-5 vuotta sitten alkavat nyt olla käytössä. Tällä hetkellä tehtävät päätökset vaikuttavat ehkä nopeimmillaan kolmen vuoden päästä. ”Nuorella on työuransa aikana keskimäärin 17 työnantajaa, ja hän vaihtaa alaa työuransa aikana keskimäärin viidesti.” Niinpä, tätä lausetta tulisikin pohtia siis syvällisemmin. Voisiko olla niin, että vanhanaikainen yhteen tiettyyn osaamiseen (ammattiin) johtava koulutus ei enää vaan toimi? Tuleva ammatillisen koulutuksen reformi pyrkii selväsikin auttamaan tässä tiedostetussa tilanteessa.

Itsenäinen opiskelu, koulutus ja kurssit ovat ainoita keinoja pitää oma osaaminen ajan tasalla. Elinikäinen oppiminen ja jatkuvasti ajan hermolla oleminen eivät vaadi muuta, kuin oman proaktiivisen suhtautumisen itsensä kehittämiseen. Tulevassa työelämässä voi olla täysin mahdollista, että työntekijän omaehtoista kehittymistä ja ammattitaidon syventämistä pidetään itsestäänselvyytenä. Ne ketkä eivät pysty kehittymään muuttuvan työelämän mukana, putoavat oravanpyörästä pois vasten omaa tahtoaan.

Palatakseni alussa lainaamani Oreckin sanoihin, epäonnistumista ei pidä pelätä. Edellä mainittuihin tilastollisiin lukuihin peilattuna jokainen meistä tulee vaihtamaan työpaikkaa ja alaa useita kertoja. Epäonnistuminen pitää siis oppia ymmärtämään itsensä kehittämisen keinona. ”Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!” kääntyykin siis näin ajateltuna hieman eri asentoon.

Meerkado, koulutusten verkkokauppa  on esimerkki Solenovon tulevaisuuden ratkaisuista. Tarvitsemme innovaatioita, joilla muutamme vanhahtaneita toimintatapoja vastaamaan nykyisen, reaaliaikaisen maailman haasteisiin.


Henri Parkkonen
Henri Parkkonen