Docker, Kubernetes, Microservice, DevOps, CI & CD, Git, Jenkins… huh, vähemmästäkin IT-hefe menee hiljaiseksi. Näistä riittäisi paljon kerrottavaa ja Head of Development Manu Ilvonen tarinoikin aiheesta edellisessä blogissaan. Nyt en kuitenkaan aio tarinoida teknologioista vaan siitä, kuinka Solenovon uudistukset koettiin tietohallinnon näkökulmasta.
Asiantuntijasta päälliköksi
Kun aloitin oman IT-urani vuonna 2010 IT Specialistina, työ oli käytännössä laitehuoltoa ja lähitukea asiakkaille. Vuosien saatossa pääsin kokemaan myös Service deskin tiiminvetäjän hektistä arkea sekä tutustumaan IT-asiantuntijan vaativaan ja monipuoliseen työympäristöön.
Vuonna 2017 sain puskaradion kautta viestiä, että Solenovolla oli avoinna IT päällikön paikka. Ei tainnut kulua edes kokonaista päivää, kun Arttu Mainonen Solenovolta soitti ja sanoi ”Help me, Obi-Wan Kenobi. You’re my only hope…”. Tai noh, ei se ehkä oikeasti ihan noin mennyt, mutta sovittiin lounastreffit ja keskusteltiin mahdollisesta tulevasta tehtävänkuvasta. Hetken päästä olinkin jo istumassa Solenovon neuvotteluhuoneessa työhaastattelussa ja työsopimus kourassa kättelemässä toimitusjohtajaa. Ensimmäistä kertaa ikinä minua jännitti mitä seuraavaksi tapahtuu, sillä tehtävät ja työympäristö olivat hyvin erilaiset verrattuna siihen, mihin olin aiemmin työelämässä tottunut.
Solenovon tietohallinto alkaa muotoutua
Jännitys oli käsin kosketeltavissa… Saavuttuani töihin tunsin heti, että minua oli odotettu ja tämä kasvatti motivaatiotani entisestään. Sillä hetkellä ei vielä ollut mitään isompia tunnesiteitä yritystä kohtaan, vaan mielenkiinto tuli lähinnä tulevien haasteiden kautta. Sain mahdollisuuden alkaa rakentaa omanlaista tietohallintoa, sillä aikaisemmin sellaista ei ollut yrityksessä varsinaisesti ollut. Voiko tämän mielenkiintoisempaa tehtävää edes olla nuorelle IT-hefelle?
Kävimme paljon keskusteluita eri kollegoiden kanssa sekä pidimme henkilöstölle kyselyn, jonka tavoitteena oli selvittää, mitä henkilöstö haluaisi tietohallinnon kehittävän. Yksi haastavimmista aiheista tuli esille ohjelmistokehittäjiltä: ”Docker” ja ”microservice”. Vielä tässä vaiheessa en osannut muuta kuin ihmetellä ja nyökkäillä kiltisti. Ymmärsin kuitenkin, että Solenovon palveluiden täytyi pystyä skaalautumaan paremmin entistä suurempiin käyttäjämääriin, sekä palveluiden asennukset ja päivitykset täytyi saada automatisoitua. Palveluiden välillä kaivattiin myös integraatioita. Selvästikään senhetkiset ratkaisut eivät vastanneet yrityksen tulevaisuuden tarpeisiin.
Tämähän tietysti tarkoitti sitä, että perinteisistä sekalaisista palvelinratkaisuista haluttiin siirtyä skaalautuvampaan ja integroituvaan kokonaisuuteen. Mutta mitä tämä kaikki sitten tarkoitti IT:n näkökulmasta? Paljon uusia asioita, joista en välillä ymmärtänyt yhtään mitään tai hyvin vähän, kuten joku Git? Eipä hirveästi ollut tullut käytettyä IT-hommissa, mutta nykyisin lähes päivittäin!
Isommassa kuvassa edellä mainitut asiat tarkoittivat seuraavaa:
- Tiimien välisten kommunikaatiojärjestelmän käyttöönottoa
- Dokumentaation siirtoa pilvipalveluihin
- Toiminnanohjaus-, ja Service Desk-järjestelmien uudistamista
- Git-versionhallinnan siirtoa pilveen
- Toimintatapojen ja prosessien uudistamista
- Konesalipalveluiden uudistamista konttiteknologialle ja vanhojen palveluiden virtualisointia (Nutanix, Kubernetes, Docker, Microservicet…)
Kaikkea tätä ei tietenkään voinut tietohallinto yksin tehdä. Apunamme käytettiin eri tiimejä sekä järjestelmätoimittajia.
Saavutuksia, onnistumisia ja myös niitä epäonnistumisia
Nyt reilun neljän vuoden jälkeen, kun katson matkaamme ja sitä, mitä olemme yhdessä Solenovolla saavuttaneet, en voi olla muuta kuin ylpeä. Välillä onnistuttiin ja välillä epäonnistuttiin (ja sitten vielä epäonnistuttiin), mutta kaikesta on toistaiseksi selvitty ja virheistä opittu.
Mikä sitten epäonnistui? Noh, tuota… Aika monikin asia, mutta yksi isoimmista oli konesalin migraation suunnitelma. Suunnitelmat menivät kaksi kertaa uusiksi, koska olin luonut liian kunnianhimoisen suunnitelman siitä, kuinka paljon asioita ehdimme saada aikaiseksi tietyssä ajassa. Unohdin suunnitelmaa luodessa arkielämän realiteetit ja niiden vaikutuksen toteutustapaamme. Tuotannossa oli samaan aikaan menossa teknologiauudistus, joka vei ison siivun käytettävästä ajasta. Tästä projektista otin myös opiksi sen, kuinka tärkeää on osata lopettaa ajoissa. Joskus täytyy pystyä puhaltamaan peli poikki, vaikka se kuinka pahalta tuntuisikin. On viisautta ymmärtää ajoissa, jos jokin asia ei tule onnistumaan tai oma jaksaminen ei riitä.
Mikäs sitten onnistui tämän kaiken keskellä? Uudistuksista yksi itselleni mielenkiintoisimmista asioista oli konttiteknologiat. Täytyy sanoa, että kyseinen teknologia tulee muuttamaan IT-tiimien ajattelu- sekä toimintatapoja, mikäli IT:n tavoitteena on esimerkiksi skaalautuminen ja automatisointi. Tästä päästäänkin aika lähelle mielenkiintoista aihetta nimeltä DevOps, jota on viime vuosina hypetetty, mutta kuinka moni oikeasti tietää mitä se tarkoittaa käytännössä? Jätän tämän asian vielä toistaiseksi hautumaan.
Matkana maraton – yksi sprintti kerrallaan
Onnistumisen tunteet sekä välillä epätoivoisilta tuntuvat päivät ovat vahvistaneet tiimiemme välistä ymmärrystä. Voin hyvillä mielin sanoa, että enää työssäni motivoijana ei ole pelkästään mielenkiintoinen työnkuva, vaan myös kollegoiden välille muodostunut side. On ilo tehdä töitä energisen ja osaavan porukan kanssa.
Jos jotain vinkkiä uskallan antaa IT-kollegoille, niin se on tämä: Joskus voi tuntua, että mikään suunnitelma ei toteudu ajallaan tai hommat eivät etene halutulla tavalla. Älä anna tämän turruttaa mieltä, vaan muista myös pysähtyä ja nauttia saavutuksista, joita olette saaneet aikaiseksi. Täytyy yrittää muistaa, että vaikka usein työskentelemme kahden viikon ”sprinteissä”, on matka kuitenkin maraton ja toivottavasti vielä monta kymmentä vuotta kestävä sellainen.
Mutta mitäs nyt, onko kaikki jo valmista?
Ei todellakaan. Mikäli haluamme pysyä edelläkävijöinä, on kehitystyön oltava jatkuvaa. Tämä tarkoittaa, että edessämme on paljon mielenkiintoisia uusia aiheita, joista en kuitenkaan kerro vielä tässä blogissa, mutta ehkäpä jo seuraavassa.
Tietohallintotekstien takana
Tekstin on kirjoittanut Solenovon Chief Information Officer Ensio Lehikoinen. Ensio, eli kavereiden kesken Enska viihtyy työn vastapainona kuntosalilla ja ulkoilmassa. Viime vuosina aktiivisena reserviläisenä toiminut Ensio rauhoittuu luonnossa, jossa hän kokee pääsevänsä täysin irti arjen kiireistä.